Toisten ymmärtäminen on tietoa, Itsensä ymmärrys on valaistumista, Toisten hallitseminen on valtaa, Itsensä hallitseminen on voimaa
– Tao Te Ching
Seinäjoella oli yrittäjyyskonferenssi 21.-22.1.2015. Perinteiseen tapaan siellä oli edustettuna niin järjestöjen, opetuksen kuin yritysten näkökulma. Tällaiset tapahtumat ovat yleensä aina vaivan arvoisia, vaikka töissä olisikin kiire ja tuntuu siltä, että kaikki vain taas kasaantuu ja kaatuu päälle.
Jokaisen on luotava menestysreseptinsä itse
Jokaisen on luotava menestysreseptinsä itse
Ensimmäisen puheenvuoron piti Mika Tuuliainen Suomen Yrittäjät ry:stä. Tuuliainen totesi, että jokaisen on luotava menestysreseptinsä itse. Sen jokainen yrittäjänä toimiva tajuaa. Tosin joskus nuorilla voi olla sellainen ajatus, että menestyvä liiketoimintamalli voidaan antaa valmiina tarjottimella nenän eteen. Franchising-yrittäjyydessä näin onkin. Esimerkkinä tästä toimintakonseptista käynee Mc Donnald's tai Hesburger.
Käytännössä yrittäjän on oltava valmis jatkuvasti kehittämään omaa osaamistaan, hänen tulee kyetä lukemaan hiljaisia singnaaleja ja hyväksyttävä, että elämä heiluu ja liikkuu. Toisaalta eihän se poikkea millään tavalla meidän taviksien elämästä. Meidän elämämme heiluu ja liikkuu aivan samalla tavalla kuin yrittäjienkin elämä. Siinä mielessä elämä ei eroa yrittäjyydestä oikeastaan ollenkaan.
Muutos on pysyvää
Pysyvää muutosta ja muutostuulien jatkuvaa puhaltamista korosti myös Petri Rajaniemi omassa esityksessään. Enää ei ole mitään varmaa, positio ei suojaa, menestysreseptiä ei ole, mutta loppuviimeksi asenne ratkaisee. Muustosvastarinta on pelkoa menettämisestä, mutta menetys tulee sitä todennäköisemmin, mitä enemmän potkii vastaan.
Koska tuulimyllyjen kanssa on turha taistella, täytyy pohtia, miten niitä voi hyödyntää. Tätä ajattelumaailmaa edustaa myös omalla yrittäjyyden kurssillani oleva Kimin & Mauborgnen teos Sinisen meren strategia.
Rajaniemi totesi, että usein menestyvät yrittäjät ovat olleet aina
jossakin määrin syrjässä. He
ovat tottuneet jo hyvin nuorena siihen, että he joutuvat elämään omaa
elämäänsä. Aika monella menestyjällä on taustallaan haasteellinen
perhetausta, he eivät ole välttämättä olleet kaveripiirissään
suosittuja. He ovat oppineet sietämään paineita ja tottuneet siihen,
että heidän tekemisiään arvostellaan.
Rajaniemi sanoi, että Charles Darwin on todennut, että ne, jotka sopeutuvat parhaiten muutokseen selviävät siitä. En ryhtynyt luennoitsijaa korjaamaan, mutta täytyy todeta tässä näin, että tämä ajatus ei kuitenkaan ole alunperin Darwinin, mutta yksi niistä, johon hänen nimensä yleensä liitetään: "It is not the strongest of the species that survives, nor the most
intelligent that survives. It is the one that is most adaptable to
change. In the struggle for survival, the fittest win out at the
expense of their rivals because they succeed in adapting themselves best
to their environment." (Ks. lähde täältä.)
Rajaniemi nosti esiin myös ns. The Black Swan-effektin. Kysymys on tapahtumista, joita kukaan ei kykene ennustamaan, mutta tapahtuma sitten tullessaan muuttaa jotakin pysyvästi. Wikipediassa todetaan tästä aiheesta näin: "The black swan theory or theory of black swan events is a metaphor that describes an event that comes as a surprise, has a major effect, and is often inappropriately rationalized after the fact with the benefit of hindsight." (Ks. myös Investopediasta. Siellä kerrotaan, että termi on Nassim Nicholas Talebin (a finance professor and former Wall Street trader) lanseeraama.
Toimitusjohtaja Miika Lipiäinen, Kyro Distillery Companysta kävi kertomassa yrityksen syntytarinan. Viisi kaverusta, jotka päättivät sitten perustaa tislaamon. Rohkea veto. Iso hyppy. Tuote kunnossa, kauppa lähtenyt hyvin käyntiin. Ensimmäinen ulkopuolinen työntekijä palkattu. Pieni taaperovaiheessa oleva yritys, jossa kaikki joutuvat/saavat tehdä ihan kaikenlaisia asioita.
Mitäs elävässä elämässä eli mitä osaamista tarvitaan?
Ohjelmaan sisätyi myös mahdollisuus kiertää paikallisissa yrityksissä ja oppilaitoksissa. Valitsin tietenkin yritysvakoilun reitin. Eli kävin tutustumassa Seinäjoen Ammattikorkeakouluun. Käsitykseni ja linjani sai vahvistusta: opiskelijat laitetaan yhä enemmän ns. kylmään veteen. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että tietoa haetaan itse ja sitä sovelletaan. Yrittäjyys on juuri sitä. Lähdetään tyhjästä liikkeellee ja kun törmätään ongelmiin, ne yritetään ratkaista kysymällä neuvoa joltakin asiantuntijalta. Yrittäjyys on ennenkaikkea toimintaa.
Seinäjoella on mahdollisuus kokeilla yritysideaa osuuskunnassa. Osa opinnoista on projekteja. Tätä varten on ns. projektipaja. Toki ensimmäisen vuoden opiskelijoiden mahdollisuudet tehdä jotakin oikeasti yritysten kanssa tai yrityksille ovat vielä rajallisia, mutta toisen ja kolmannen vuoden opiskelijoilla alkaa olla jo jotakin annettavaakin. Ongelmana projektiopinnoissa on, että yrittäjä ei voi odottaa koulun rytmiä. Siksi onkin päädytty ratkaisuun, jossa projektiopinnot on selkeästi syyskuusta jouluun ja toinen kausi tammikuusta huhtikuuhun.
Yrittäjyyden, markkinoinnin, rahoituksen ym. kurssit ovat toteutettu virtuaaliyritystoimintana. Eli oppimismetodina hyödynnetään ns. pedagogista draamaa. (Tunteethan ovat tärkeä asia oppimisessa.) Tähän on yhdistetty myös erilaisten (mm. virtuaalisten) työvälineiden interaktiivinen käyttö. Esiintymisen harjoittelua on paljon, samoin kirjoittamista. 4 oppimispäiväkirjaa ja sen lisäksi analyysejä (6 kpl) ja raportteja (2 kpl) kehittävät opiskelijoiden kirjoittamisen valmiuksia. Kiirettä siis pitää.
No oikeastaan miten muuten opetetaan työelämää! Työelämässä on oltava monessa mukana samaan aikaan, siellä ei ole tenttejä, osaako nyt varmasti kirjan ulkoa kannesta kanteen, vaan siellä pitää osata soveltaa oppimaansa.
Toki tällainen tyyli opettaa vaatii opettajalta kiinnostusta ja paneutumista. Tehtävien tarkastamiseen menee huomattavasti enemmän aikaa kuin perinteisen tentin lukemiseen. Tenttiä väheksymättä. On aloja ja oppiaineita, johon se ehdottomasti sopii. Esim. kirjanpito ja matematiikka ovat varmasti sellaisia, jossa opittua selvitetään helposti tentin avulla.
Yritystallissa mottona on: "Welcome to real life." Sitähän se on kiirettä!
Opiskelijat yleensä vastustavat aluksi tällaista tyyliä. Se on työläs. Peruskoulu- ja lukioasteella voi ulkoa opetellen pärjätä. Reaalimaailmassa pitää kuitenkin osata soveltaa oppimiaan asioita käytäntöön.
Maailman suurin liikuttaja: Jotakin vanhaa, jotakin uutta ja jotakin lainattua
Torstaina oli vuorossa sitten Haituva Innovations, jota kävi esittelemässä tj. Mikko Joensuu. Haituva Innovations ilmoittaa olevansa vuoteen 2018 menessä maailman suurin liikuttaja. Kunnianhimoinen tavoite. Tavoite on samalla riittävän hullu, että se voi mainiosti toteutua. Ilkka uutisoi marraskuussa 2014 näin: "Haituva Innovations Oy Alajärveltä voitti Etelä-Pohjanman Grow up -kilpailussa vasta-aloittaneiden eli start up -yritysten sarjan. Yritys kehittää liikunnallisia mobiilisovelluksia."
Joensuun idean voi kiteyttää fraasiin: jotakin vanhaa, jotakin uutta ja jotakin lainattua. Kouluesimerkki hyvästä Sinisen meren strategiasta.
Pelillisyys opetuksessa
Ominian Minna Taivassalo pohdiskeli teknologiaa opetuksessa. Pelillisyys on päivän sana oikeastaan kaikilla elämän osa-alueilla. Digitaalisen oppimisen muutostrendit tulevat väistämättä arkeen. Luokkaopetus vähenee ja oppijan oman roolin (vastuunotto) merkitys kasvaa.
Uudenlainen teknologia tuo uudenlaista työtä ja suorastaan uusia ammatteja. Tämä ei ole mitään uutta, sillä työelämässä on oltava jatkuvasti valmis omaksumaan uutta. Työ on projektimaista ja monimuotoista. Tehtävänkuvat olivat ennen huomattavasti selkeämpiä. Toisaalta tämä on omiaan lisäämään työn mielekkyyttä. Tosin näin yksiviivaista se ei ole kaikilla. Jotkut stressaantuvat siitä, että on osattava laaja-alaisesti asioita.
Kysymys kuuluu (en tiedä saako tätä sanoa ääneen) häviääkö asiantuntijuus ja siirrytään kvasiasiantuntijoiden maailmaan.
Mikä on kehittämisen ja kehityksen suunta. Mitä sen pitäisi olla?
Yrittäjä Anna Pylkkänen-Vanhustyön vallankumouksen pioneeri
Anna Pylkkänen on TV-kasvo ohjelmasta Hoivakoti kuntoon. Pylkkänen otti esiin perusajatuksen yrittäjyydestä: mahdollisuudet ovat siellä, missä muut eivät näe niitä. Ts. ollaan jälleen näillä, jo monen monta kertaa, edellä mainituilla Sinisen meren markkinoilla. Tämä pätee muillakin elämänalueilla.
Pylkkänen otti esille heti puheenvuoronsa alussa esille Curling vanhuuden. Curling viittaa urheilulajiin, jossa pelivälineenä toimivan kiven kulkua jäällä edistetään harjojen avulla. Termi on tuttu puhuttaessa vanhemmuudesta puhuttaessa. Alunperin psykologi Bent Hougaardin käsite curling-vanhemmuus tarkoittaa sitä, vanhemmat haluavat raivata jokaisen pettymyksen lapsen tieltä, mutta tekevät samalla tälle karhunpalveluksen. Lasten elämä on kuin sileää curling-rataa, elo suojaisa kuin munankeltuaisella. Curling-lapsista kasvaa röyhkeitä aikuisia, jotka eivät kestä vastoinkäymisiä, toteaa Elina Hermansson Duodecimin sivustolla.
Gurling vanhuudessa siis sama tehdään vanhuksille.
Curling-vanhuudessa senioreita ja vanhuksia ylisuojellaan ja riskit minimoidaan.
Vaarana on, että samalla seniorin tai vanhuksen itsetunto ja toimintakyky kärsivät.
Ilmiö johtuu vääristyneestä vanhuuskäsityksestä: vanhuutta ei osata erottaa siihen mahdollisesti kuuluvista sairauksista tai toimintarajoitteista. lähde: Anna Pylkkänen, Proud Age
Ehkä kysymys on siitä, mikä on ongelmallista kaikenlaisesta auttamistyössä. Torstaina ajellessani Seinäjoelle kuuntelin Yle1:ltä aamuhartautta, jossa pastori Marjaana Toiviainen puhui toiseudesta. Auttajien näkökulmasta on auttajia ja autettavia erilaisia "diakoniatapauksia", kuten Toivianen kertoi yhden nuoren miesvangin sanoneen. Auttajat eivät kohtaa ihmistä ihmisenä, vertaisenaan, vaan etäännyttävät itsensä autettavien arjesta erilleen ja norsunluutorniin, josta on sitten helppo huudella ohjeita. Meillä lähimmäisilläkin on taipumus juosta pakoon. Kuinka silloin ihminen, joka on jossakin kohtaa epäonnistunut, pääsee nousemaan ylös, kun kukaan ei uskalla kulkea pientä matkaa rinnalla ja auttaa jaloilleen.
Kuvan lähde: http://img.mtv3.fi/mn_kuvat/mtv3/helmi/6viikonvaihde/kuningattaret/kruunut/500088.jpg
Vanhukset on tavattu puristaa tiettyyn muottiin. Stereotypia helpottaa kohtaamista. Jos kuitenkin ajatellaan, että me ryhtyisimme markkinoimaan jotakin eläkeiän saavuttaneille, kannattaisi asenteita hieman tarkistella luovasti. Kaikkia vanhuksia ei todellakaan voi panna samaan muottiin.
Toimitusjohtaja Miika Lipiäinen, Kyro Distillery Companysta kävi kertomassa yrityksen syntytarinan. Viisi kaverusta, jotka päättivät sitten perustaa tislaamon. Rohkea veto. Iso hyppy. Tuote kunnossa, kauppa lähtenyt hyvin käyntiin. Ensimmäinen ulkopuolinen työntekijä palkattu. Pieni taaperovaiheessa oleva yritys, jossa kaikki joutuvat/saavat tehdä ihan kaikenlaisia asioita.
Mitäs elävässä elämässä eli mitä osaamista tarvitaan?
Ohjelmaan sisätyi myös mahdollisuus kiertää paikallisissa yrityksissä ja oppilaitoksissa. Valitsin tietenkin yritysvakoilun reitin. Eli kävin tutustumassa Seinäjoen Ammattikorkeakouluun. Käsitykseni ja linjani sai vahvistusta: opiskelijat laitetaan yhä enemmän ns. kylmään veteen. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että tietoa haetaan itse ja sitä sovelletaan. Yrittäjyys on juuri sitä. Lähdetään tyhjästä liikkeellee ja kun törmätään ongelmiin, ne yritetään ratkaista kysymällä neuvoa joltakin asiantuntijalta. Yrittäjyys on ennenkaikkea toimintaa.
Seinäjoella on mahdollisuus kokeilla yritysideaa osuuskunnassa. Osa opinnoista on projekteja. Tätä varten on ns. projektipaja. Toki ensimmäisen vuoden opiskelijoiden mahdollisuudet tehdä jotakin oikeasti yritysten kanssa tai yrityksille ovat vielä rajallisia, mutta toisen ja kolmannen vuoden opiskelijoilla alkaa olla jo jotakin annettavaakin. Ongelmana projektiopinnoissa on, että yrittäjä ei voi odottaa koulun rytmiä. Siksi onkin päädytty ratkaisuun, jossa projektiopinnot on selkeästi syyskuusta jouluun ja toinen kausi tammikuusta huhtikuuhun.
Yrittäjyyden, markkinoinnin, rahoituksen ym. kurssit ovat toteutettu virtuaaliyritystoimintana. Eli oppimismetodina hyödynnetään ns. pedagogista draamaa. (Tunteethan ovat tärkeä asia oppimisessa.) Tähän on yhdistetty myös erilaisten (mm. virtuaalisten) työvälineiden interaktiivinen käyttö. Esiintymisen harjoittelua on paljon, samoin kirjoittamista. 4 oppimispäiväkirjaa ja sen lisäksi analyysejä (6 kpl) ja raportteja (2 kpl) kehittävät opiskelijoiden kirjoittamisen valmiuksia. Kiirettä siis pitää.
No oikeastaan miten muuten opetetaan työelämää! Työelämässä on oltava monessa mukana samaan aikaan, siellä ei ole tenttejä, osaako nyt varmasti kirjan ulkoa kannesta kanteen, vaan siellä pitää osata soveltaa oppimaansa.
Toki tällainen tyyli opettaa vaatii opettajalta kiinnostusta ja paneutumista. Tehtävien tarkastamiseen menee huomattavasti enemmän aikaa kuin perinteisen tentin lukemiseen. Tenttiä väheksymättä. On aloja ja oppiaineita, johon se ehdottomasti sopii. Esim. kirjanpito ja matematiikka ovat varmasti sellaisia, jossa opittua selvitetään helposti tentin avulla.
Yritystallissa mottona on: "Welcome to real life." Sitähän se on kiirettä!
Opiskelijat yleensä vastustavat aluksi tällaista tyyliä. Se on työläs. Peruskoulu- ja lukioasteella voi ulkoa opetellen pärjätä. Reaalimaailmassa pitää kuitenkin osata soveltaa oppimiaan asioita käytäntöön.
Maailman suurin liikuttaja: Jotakin vanhaa, jotakin uutta ja jotakin lainattua
Torstaina oli vuorossa sitten Haituva Innovations, jota kävi esittelemässä tj. Mikko Joensuu. Haituva Innovations ilmoittaa olevansa vuoteen 2018 menessä maailman suurin liikuttaja. Kunnianhimoinen tavoite. Tavoite on samalla riittävän hullu, että se voi mainiosti toteutua. Ilkka uutisoi marraskuussa 2014 näin: "Haituva Innovations Oy Alajärveltä voitti Etelä-Pohjanman Grow up -kilpailussa vasta-aloittaneiden eli start up -yritysten sarjan. Yritys kehittää liikunnallisia mobiilisovelluksia."
Joensuun idean voi kiteyttää fraasiin: jotakin vanhaa, jotakin uutta ja jotakin lainattua. Kouluesimerkki hyvästä Sinisen meren strategiasta.
Pelillisyys opetuksessa
Ominian Minna Taivassalo pohdiskeli teknologiaa opetuksessa. Pelillisyys on päivän sana oikeastaan kaikilla elämän osa-alueilla. Digitaalisen oppimisen muutostrendit tulevat väistämättä arkeen. Luokkaopetus vähenee ja oppijan oman roolin (vastuunotto) merkitys kasvaa.
Uudenlainen teknologia tuo uudenlaista työtä ja suorastaan uusia ammatteja. Tämä ei ole mitään uutta, sillä työelämässä on oltava jatkuvasti valmis omaksumaan uutta. Työ on projektimaista ja monimuotoista. Tehtävänkuvat olivat ennen huomattavasti selkeämpiä. Toisaalta tämä on omiaan lisäämään työn mielekkyyttä. Tosin näin yksiviivaista se ei ole kaikilla. Jotkut stressaantuvat siitä, että on osattava laaja-alaisesti asioita.
Kysymys kuuluu (en tiedä saako tätä sanoa ääneen) häviääkö asiantuntijuus ja siirrytään kvasiasiantuntijoiden maailmaan.
Mikä on kehittämisen ja kehityksen suunta. Mitä sen pitäisi olla?
Yrittäjä Anna Pylkkänen-Vanhustyön vallankumouksen pioneeri
Anna Pylkkänen on TV-kasvo ohjelmasta Hoivakoti kuntoon. Pylkkänen otti esiin perusajatuksen yrittäjyydestä: mahdollisuudet ovat siellä, missä muut eivät näe niitä. Ts. ollaan jälleen näillä, jo monen monta kertaa, edellä mainituilla Sinisen meren markkinoilla. Tämä pätee muillakin elämänalueilla.
Pylkkänen otti esille heti puheenvuoronsa alussa esille Curling vanhuuden. Curling viittaa urheilulajiin, jossa pelivälineenä toimivan kiven kulkua jäällä edistetään harjojen avulla. Termi on tuttu puhuttaessa vanhemmuudesta puhuttaessa. Alunperin psykologi Bent Hougaardin käsite curling-vanhemmuus tarkoittaa sitä, vanhemmat haluavat raivata jokaisen pettymyksen lapsen tieltä, mutta tekevät samalla tälle karhunpalveluksen. Lasten elämä on kuin sileää curling-rataa, elo suojaisa kuin munankeltuaisella. Curling-lapsista kasvaa röyhkeitä aikuisia, jotka eivät kestä vastoinkäymisiä, toteaa Elina Hermansson Duodecimin sivustolla.
Gurling vanhuudessa siis sama tehdään vanhuksille.
Curling-vanhuudessa senioreita ja vanhuksia ylisuojellaan ja riskit minimoidaan.
Vaarana on, että samalla seniorin tai vanhuksen itsetunto ja toimintakyky kärsivät.
Ilmiö johtuu vääristyneestä vanhuuskäsityksestä: vanhuutta ei osata erottaa siihen mahdollisesti kuuluvista sairauksista tai toimintarajoitteista. lähde: Anna Pylkkänen, Proud Age
Ehkä kysymys on siitä, mikä on ongelmallista kaikenlaisesta auttamistyössä. Torstaina ajellessani Seinäjoelle kuuntelin Yle1:ltä aamuhartautta, jossa pastori Marjaana Toiviainen puhui toiseudesta. Auttajien näkökulmasta on auttajia ja autettavia erilaisia "diakoniatapauksia", kuten Toivianen kertoi yhden nuoren miesvangin sanoneen. Auttajat eivät kohtaa ihmistä ihmisenä, vertaisenaan, vaan etäännyttävät itsensä autettavien arjesta erilleen ja norsunluutorniin, josta on sitten helppo huudella ohjeita. Meillä lähimmäisilläkin on taipumus juosta pakoon. Kuinka silloin ihminen, joka on jossakin kohtaa epäonnistunut, pääsee nousemaan ylös, kun kukaan ei uskalla kulkea pientä matkaa rinnalla ja auttaa jaloilleen.
Kuvan lähde: http://img.mtv3.fi/mn_kuvat/mtv3/helmi/6viikonvaihde/kuningattaret/kruunut/500088.jpg
Vanhukset on tavattu puristaa tiettyyn muottiin. Stereotypia helpottaa kohtaamista. Jos kuitenkin ajatellaan, että me ryhtyisimme markkinoimaan jotakin eläkeiän saavuttaneille, kannattaisi asenteita hieman tarkistella luovasti. Kaikkia vanhuksia ei todellakaan voi panna samaan muottiin.
Comments