Näkökulmia talouden terminologiaan

Kuvat Margit Mannila 

Kesällä on aikaa keskittyä arkistojen siivoamiseen. Tällaisen projektin yhteydessä osui käteeni lehtileike 12  vuoden takaa. Kirjoitus on julkaistu alunperin Puheenvuorot-palstalla sanomalehti Keskisuomalaisessa 3.8.2005. Valmistelin tuohon aikaan väitöskirjaani Jyväskylän yliopistossa.

Jotenkin kirjoituksen aihe tuntuu olevan ajankohtainen myös tänään.

Näkökulmia talouden terminologiaan

Jyväskylässä on viime viikkoina puhuttu paljon säästämisestä. Mitä säästäminen oikeastaan on? Esimerkiksi internetistä löytyy monia käsityksiä säästämisestä. Sampo-pankki määrittelee säästämisen itselle: "Säästän itselleni Kovalla työllä ansaitut rahat kannattaa laittaa tuottamaan. Sijoituskohdetta ja tuotto-odotusta valittaessa nyrkkisääntönä on, mitä suurempi tuotto-odotus sitä suurempi riski. Maltillisellakin tuotto-odotuksella saat säästösi kasvamaan mukavasti. Mitä pitemmällä aikajänteellä säästät sitä pienemmällä kuukausisäästöllä tavoitteeseesi pääset. Lisäksi pitkäaikainen sijoittaminen tasoittaa kurssinousuja ja -laskuja".

      Fennian mukaan säästämällä mahdollistetaan haaveiden toteutumista: "Säännöllinen säästäminen mahdollistaa sen, mistä olet aina haaveillut - kenties vuoden sapattivapaan tai matkan kuuman auringon alle."

    Nordea vakuuttaa säästämisen olevan arjen valintoja: "Säästäminen on usein helpompaa kuin lisätulojen hankkiminen. Säästäminen on pieniä päivittäisiä valintoja kotona, ruokakaupassa, harrastuksissa... Elämäntapana säästäminen on hyväksi myös ympäristölle. Elämisestä aiheutuu menoja, joita ei voi kokonaan välttää. Aina on hyvä olla myös pieni vararahasto yllättäviä menoja, kuten pesukoneen uusimista, varten. Kun sinulla jää rahaa vielä välttämättömien menojen jälkeen, kannattaa miettiä eri säästötapoja: säästätkö pankkitilille, sijoitusrahastoon, osakkeisiin vai kenties vakuutusten muodossa? Muitakin vaihtoehtoja toki on, onhan asuntolainan takaisinmaksukin säästämistä. Pitkäjänteisellä suunnittelulla saavutat säästötavoitteesi, oli se vaikkapa auto tai lomamatka. Muistilistaan on kerätty perustietoa säästämisestä ja sijoittamisesta."

      Tapiola-pankin sivuilla todetaan, että: "Tilisäästäminen on hyvä vaihtoehto silloin, kun haluaa varautua yllättäviin menoihin tai säästää johonkin lähitulevaisuuden tavoitteeseen."

   Lukioaikainen matematiikanopettajani, jo edesmennyt J. Annala, muistutti meitä usein, että ei ne suuret tulot vaan pienet menot. Samaan on päädytty mainio.net-sivustolla: "Kun tulot pidetään suurempana kuin menot, voidaan kasvattaa mahdollisuuksia tulevaisuuden tavoitteita varten." Säästämistä siis voidaan pitää tulevaisuuteen tähtäävänä varallisuuden ja toisaalta mahdollisuuksien kartuttamisena.

Kulujen karsiminen

Helsingin sanomien verkkoliitteen (26.5.2005) mukaan kulujen karsiminen on parantanut Nordean tulosta: "Tiukka kulujen ja riskien hallinta ovat Nordströmin mukaan edelleen keskeisiä asioita Nordean toiminnassa. Myös toiminnan tehostamista ja virtaviivaistamista jatketaan. Oraclen lähtökohtana on kulujen karsiminen ja tuottavuuden lisääminen. Vakuutusväki-lehdessä todetaan, että Maaseutupaikkakunnat on jo putsattu vakuutuskonttoreista. Samalla asiakasvirta käy niihin vakuutusyhtiöihin, jotka edelleen haluavat palvella yksityisasiakkaita omissa toimipisteissään. Tämä ei kuitenkaan näytä huolettavan markkinaosuuttaan menettäviä vakuutusyhtiöitä. Tärkeintä on saada kulusuhde mahdollisimman alas. Tässä yritykset ovatkin onnistuneet, mutta miten käy jatkossa? Vakuutusala myy pitkäaikaista vastuunkantoa, mutta toimii kvartaaleittain."

      Olennaista on, että kulujen karsimisella pyritään siihen, että kulut laskevat pysyvästi. Työntekijöitä irtisanottaessa ei säästetä työntekijöiden määrässä, vaan karsitaan kuluja. Palkkakustannukset, joita ei tällaisen kulujen karsimisen jälkeen tarvitse maksaa, eivät yleensä jää säästöön, vaan ne maksetaan optioina tai tulospalkkioina niille joilla ei ole välttämättä mitään konkreettista osuutta yrityksen tulokseen. Aikaisemmin yrityksissä säästettiin voittoa, jotta voitiin investoida yritykseen ja henkilökuntaan (tulevaisuuteen). Olennaista kulujen karsimisessa on kuitenkin mielestäni se, että silloin ollaan tilanteessa, että on pakko tehdä jotakin kun kulutetaan enemmän kuin ansaitaan. Tämä tulojen ja menojen tasapaino ja varovaisuus investoinneissa on yleensä, esimerkiksi pitkäikäisissä perheyrityksissä, terveen taloudenhoidon taustalla.

Investointi on Akavan (www. akava.fi) sivuilta löytyvän määritelmän mukaan: "Pitkäaikainen sijoitus, josta odotetaan saatavan myöhemmin tuloa. Investointeja voivat olla laitteet ja koneet, joilla valmistetaan tuotteita myyntiin. Investointeja ovat myös tuotantotilat ja muu tuotannossa tarvittava. Nykyään puhutaan yhä useammin investoinneista henkiseen pääomaan. Tällä voidaan tarkoittaa esimerkiksi henkilöstön koulutusta, työilmapiirin kehittämistä ja työntekijöiden työskentelytapojen uudistamista entistä. Aineettomilla investoinneilla tarkoitetaan myös esimerkiksi tutkimustyötä, jonka tulokset kenties joskus johtavat uusiin tuotteisiin ja tuottoon."

    Koulutus on, terveydenhoidon ohella, yksi yhteiskunnan tärkeimmistä ja kalliimmista investoinneista yksilöön. Kuinka investointi vaikuttaa investoitavaan riippuu tietenkin monesta (myös yksilöön liittyvästä) seikasta. Kuinka investoinnin kohde käyttää hyödykseen saamansa etuuden. Ulkoiset puitteet eivät välttämättä takaa sisällön laatua. On kuitenkin selvää, että myös ulkoisen laadullisen ja määrällisen tason on oltava riittävä, jotta investointi voi tuottaa tulosta ja jotta sen vaikutukset ovat sen suuntaisia mihin ollaan ylipäätään pyrkimässä. Koulutus on investointi, joka tuottaa myöhemmin tuloa. Tai siitä voidaan ajatella saavan myöhemmin tuloa. Tulo syntyy kollektiivisesti: työpaikkoina, keksintöinä, yhteiskunnan toiminnan turvaavina verotuloilla. Veroja maksavat ihmiset ja yritykset. Jotta voidaan säästää on tehtävä investointeja, jotta voidaan tehdä investointeja pitää säästää. Tästä näkökulmasta katsottuna hyvää koulutusta voidaan pitää sekä säästämisenä että investointina tulevaisuutta varten. Olemmeko nyt tilanteessa, jossa ihmisellä ei ole enää varaa itseensä?

Margit Niemelä

KTM, Jyväskylä

(Kirjoittaja valmistelee väitöskirjaa pitkäikäisten perheyritysten arvoprofiilista Jyväskylän yliopistossa) 

Kirjoitus on julkaistu alunperin Puheenvuorot-palstalla sanomalehti Keskisuomalaisessa 3.8.2005.