Yleinen sopimusoikeus

 Kuvat Margit Mannila

3 Yleinen sopimusoikeus

- Liittyy sopimusoikeuden kurssiin vuonna 2017 aloittaneilla opiskelijoilla. Ennen vuotta 2017  aloittaneilla yksityisoikeuden (6 op) kurssiin TLS4401.

Varallisuusoikeus (31.5.2017) on siviilioikeuden osa-alue, joka kattaa oikeusjärjestyksen osan, joka säätelee henkilöiden välisiä taloudellisia suhteita. Varallisuusoikeus (31.5.2017) jaetaan velvoiteoikeuteen ja esineoikeuteen. Velvoiteoikeudessa tarkastellaan oikeussuhteiden osapuolten välisiä oikeussuhteesta johtuvia velvoitteita ja oikeuksia. Ala jakautuu velvoitteiden syntyperusteiden mukaan sopimusoikeuteen, vahingonkorvausoikeuteen ja perusteettoman edun palautukseen. (Karttunen, Laasanen, Sippel, Uitto ja Valtonen 2015, 105.)

Sopimukset

Sopimukset yksityishenkilön näkökulmasta

• yksittäisen ihmisen päivittäisiin toimiin saattaa sisältyä useita sopimuksia tai niiden edellyttämiä toimia
• sopimukset voivat syntyä eri tavoin ja ne voivat olla oikeusvaikutuksiltaan hyvin erilaisia. Kotoa muuttava nuori saattaa tehdä yhdellä rysäyksellä aika monta erilaista sopimusta
  
  
  • työsopimus
  • vuokrasopimus
  • laina
  • työtehtäviin liittyvät  muut sopimukset (esim. salassapitosopimus)
  • pankkipalvelusopimus
  • matkapuhelinsopimus
  • internetliittymä (Karttunen, Laasanen, Sippel, Uitto ja Valtonen 2015, 105-106.)

Sopimusten merkitys yritysympäristössä

• sopimusten merkitys on keskeinen
• sopimusosaamisella ja -käytännöillä voidaan ohjata toimintaa haluttuun suuntaan ja vaikuttaa sopimusriskien jakaantumiseen jatkuvasti muuttuvassa toimintaympäristössä
• lisenssit
• tekniset keksinnöt
• yritysten väliset yhteenliittyvmät ja verottuminen
• toimitusketjut
• kansainvälistyminen (Karttunen, Laasanen, Sippel, Uitto ja Valtonen 2015, 106-107.)

Sopimusvapaus ja muita sopimusoikeuden periaatteita

Klami-Wetterstein, Paula. Yksityisoikeus. Johdatus oikeustieteeseen. Helsingin yliopisto. Avoin. (1.6.2017).

Sopimusvapaus PK-RH Pienten ja keskisuurten yritysten riskienhallinta. (1.6.2017).

Sopimusvapaus PK-yritysten riskienhallinnan työvälinesarja. (1.6.2017)

Sopimusvapaus. Tieteen termipankki (1.6.2017).


Sopimusvapauden ulottuvuuksia ovat henkilön vapaus

1. päättää, tekeekö hän jonkin sopimuksen vai ei (päätäntävapaus)
2. valita sopimuskumppani (valintavapaus)
3. päättää sopimuksen sisällöstä (sisältövapaus)
4. päättää, missä muodossa hän sopimuksen tekee (muotovapaus)
5. valita sopimustyyppi (tyyppivapaus tehdäänkö esimerkiksi aiesopimuksista, vakiosopimuksista, esisopimuksista, kilpailukieltosopimuksista sekä puitesopimuksista)
6. irtisanoa tai muuten lakkauttaa sopimus sen ehtojen ja lain mukaisesti (purkuvapaus)
7. valita, minkä maan lakia sopimuksessa sovelletaan
8. päättää riidanratkaisutavasta ja oikeuspaikasta (Karttunen, Laasanen, Sippel, Uitto ja Valtonen 2015, 108.)

 Pacta sunt servanda - Sopimukset on pidettävä

• sopimusvapauteen liittyy sopimusten sitovuuden periaate
• => henkilöllä on vapaus päättää sopimuksista, joita he tekevät. Tehdyt sopimukset on pidettävä. Tämä tarkoittaa sitä, että osapuoleten on täytettävä sopimuksen mukaiset velvotteensa.
• Jos sopijapuoli laiminlyö velvotteen täyttämisen, hän syyllistyy sopimusrikkomukseen. Sopimusrikkomuksesta aiheutuu haitallisia seuraamuksia (sanktioita)
• Sopimuksessa voidaan sopia sopimussakosta sopimusvelvoitteen laiminlyönnin varalta, minkä lisäksi toisella osapuolella saattaa olla oikeus vaatia vahingonkorvausta laiminlyönnin aiheuttamasta vahingosta.
• Täydellinen sopimusvapaus edellyttäsi että oikeusjärjestys ei asettasisi mitään rajoituksia sopimustoiminnalliselle vapaudelle. Sopimusvapaus ei ole rajoituksetonta.
• Sopimusvapauden rajoittaminen voi kohdistua edellämainittuihin päätäntä- ja valintavapauteen, jolloin osapuolten on velvollisuus tehdä sopimus sitä haluavan kanssa. Tällöin on kyse niin sanotusta sopimuspakosta. (Karttunen, Laasanen, Sippel, Uitto ja Valtonen 2015, 108-109.)

Sopimuksen yksipuolinen muuttaminen
Sopimuksen sitovuuteen liittyy myös se, ettei toisella osapuolella ole yleensä oikeutta muuttaa yksipuolisesti sopimusehtoja. Joissakin tilanteissa rajoitettu yksipuolinen muutosoikeus on katsottu aiheelliseksi. Yksipuolista muutosoikeutta käytetään varsinkin pitkäkestoisissa sopimuksissa. Esimerkiksi matkanjärjestäjä saa valmismatkalain 14 § (Valmismatkalaki 1079/1994) mukaan varata sopimusehdoissa oikeuden korottaa matkan hintaa, ("Hintaa ei saa korottaa sovittua matkan alkamispäivää edeltävien 20 päivän aikana. Matkanjärjestäjällä ei tänä aikana ole myöskään velvollisuutta alentaa hintaa.") jos matkanjärjestäjä sitoutuu myös alentamaan hintaa vastaavalla perusteella. Yksipuolisen muutosoikeuden antavan ehdon hyväksyttävyyttä lisäävät seuraavat seikat:

• muutosoikeus on rajattu tiettyihin sopimusehtoihin
• muutosoikeus ei koske suoritusten tasapainon ja sopimusvastuihen muuttamista (olennaisesti)
• perusteet puoltavat yksipuolista muuttamisoikeutta
• muutostarpeeseen ei muutoin voida kohtuullisesti varautua (Karttunen, Laasanen, Sippel, Uitto ja Valtonen 2015, 109-110.)

Sopimuspakko
Sopimuspakolla tarkoitetaan lakiin perustuvaa sopimuksentekovelvollisuutta. Sopimuspakko on lähinnä julkisilla laitoksilla sekä monopoleilla tai niihin verrattavassa asemassa olevilla yrityksillä, jotka tarjoavat perustarpeita tyydyttäviä palveluja. (Karttunen, Laasanen, Sippel, Uitto ja Valtonen 2015, 109-110; Ojala (2016) Sopimusoikeudellisista peruskysymyksistä 1.6.2017).

Syrjintäkielto
Jos joku elinkeinotoiminnassa kieltäytyy palvelemasta yleisesti noudatettavilla ehdoilla jotakuta rotuun, ihonväriin, etinseen alkuperään, kieleen, ikäänn tai muuhun vastaavaan seikkaan liittyvästä syystä hän syyllistyy rikoslaissa (RL 11:9§) kiriminalisoituun syrjintään. (Rikoslaki 39/1889, 1.6.2017). Syjityllä saattaa olla oikeus vahingonkorvauslain mukaiseen korvaukseen syrjinnän aiheuttamasta kärsimyksestä.

Lojaliteetivelvollisuus

Lojaliteettivelvollisuus (lojaliteettioperiaate) on eräs siviilioikeuden yleisten oppien peruskäsitteitä. Sillä tarkoitetaan sopimusoikeudessa velvollisuutta ottaa vastapuolen edut kohtuullisessa määrin huomioon. Suppeimmillaan lojaliteettivelvollisuuteen sisältyy kielto käyttää oikeuksia yksinomaan toisen vahingoittamiseen (Šikaanikielto =solvaus, loukkaus.) Laajemmin ymmärrettynä se käsittää velvollisuuden estää ja rajoittaa sopimuskumppanille aiheutuvia vahinkoja. Velvollisuus koskee sekä sopimusneuvotteluja, jolloin voidaan puhua neuvottelulojaliteetista, että sopimuksen täyttämistä, joilloin voidaan puhua neuvottelulojaliteetista että sopimuksen täyttämisestä, jota voidaan kutsua täyttämislojaliteetiksi.

Lojaliteettivelvollisuuden vaatimus korostuu tosiasiallista yhteistoimintaa edellyttävissä sopimuksisa sekä pitkäkestoisissa  (franchising-, joint venture ja urakkasopimukse) ja luonteeltaan henkilökohtaisissa sopimuksissa (avoimen yhtiön sopimus ja kustannussopimus). Lojaliteettivelvollisuudessa on usein kyse osapuolten tiedollisesta tasavertaisuudesta.  Toisella osapuolella on lähtökohtaisesti velvollisuus informoida sopimuskumppaniaan seikoista, jotka ovat tämän edun mukaisia mutta joista tämä ei ole tietoinen. Jos osapuoli tietää, että hänen sopimuskumppanillaan on jostakin sopimusehdosta väärä käsitys, eikä hän oikaise tätä, hän ei yleensä voi vedota sopimusehtoon, vaikka se olisi sinänsä pätevä. (Karttunen, Laasanen, Sippel, Uitto ja Valtonen 2015, 111-112.)

Pakottava ja tahdonvaltainen säätely
Indispositiivinen säätely  (Asianajotoimisto Finsta 1.6.2017.)
Lähtökohtana olevaa sopimusvapautta on rajoitettu eri tavoin ja eri perusteilla. Tavallisin sopimusvapauden rajoittamisen peruste on heikomman osapuolen suojan tarve. Tällöin rajoitukset toteutetaan pakoittavilla säännöksillä, jotka kaventavat erityisesti sisältövapautta. Epätasa-arvoisuus osapulten välillä ilmenee erityisesti työntekijän ja työnantajan sekä kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan välisissä suhteissa. Pakottavaa eli indispositiivista sääntelyä on erityisesti juuri työ- ja kuluttajaoikeudessa. Työsopimuslain 13:6:ssä todetaan "Sopimus, jolla vähennetään työntekijälle tämän lain mukaan tulevia oikeuksia ja etuja, on mitätön, ellei tästä laista muuta johdu." (Karttunen, Laasanen, Sippel, Uitto ja Valtonen 2015, 113; Työsopimuslaki 55/2001 . Ks. Myös Kiinteistöjen ja vuokrahuoneistojen välityksestä annetun lain 1074/200, valmismatkalain 1079/1994, 4 § ja vuosilomalain 162/2005 3 §. 1.6.2017.)

Pakottava säätely merkitsee sitä, etteivät osapuolet voi pätevästi sopia vastoin pakottavaa normia. Poikkeuksena on kuitenkin tilanne, jossa osapuolet ovat sopineet pakottavaa normia paremmista eduista suojatulle taholle.

Pakottavan sääntelyn taustalla voivat olla

1. heikomman osapuolen suoja
2. yleinen etu
3. kolmannen suoja. (Karttunen, Laasanen, Sippel, Uitto ja Valtonen 2015, 113-114.) 

Dispositiivinen sääntely
Sopimusvapaus toimii tahdonvaltaisen eli dispositiivisen sääntelyn rajoissa. Sopimuksissa, joihin sovelletaan dispositiivista lainsäädäntöä osapuolet voivat sopia lainsäännöksistä poikkeavalla tavalla. Lainsäädännön jakautuminen pakottavaan ja tahdonvaltaiseen normistoon merkitsee käytännössä sitä, että sopimusta tehtäessä osapuolten tulee selvittää, onko sopimusvaputta joltakin osin rajoitettu vai voivatko he vapaasti päättää sopimuksen ehdoista. Huomionarvoista on, että laki ja joskus jopa yksittäinen pykälä saattavat sisältää sekä pakottavia että tahdonvaltaisia säännöksiä. (Karttunen, Laasanen, Sippel, Uitto ja Valtonen 2015, 114.)

Tahdonvaltaiset lain säännökset tulevat sovellettaviksi lähinnä silloin, jos jostakin seikasta on jäänyt sopimatta (Karttunen, Laasanen, Sippel, Uitto ja Valtonen 2015, 115).  

Sopimusten oikeudellinen viitekehys
Sopimuksia voidaan oikeudellisena ilmiönä lähestyä eri näkökulmista. Vaikuttavia tekijöitä ovat lainsäädäntö, sopimusoikeuden yleiset periaatteet ja oikeuskäytäntö. Sopimusoikeudellisesta näkökulmasta perussäännöillä on merkitystä, kun arvioidaan mainostoimiston suoritteiden laatua ja sopimuksenmukaisuutta esim. silloin kun asiakasyritys on tyytymätön mainostoimiston aikaansaannoksiin.
Sopimukset
Yleiset sopimusoikeudelliset periaatteet
Oikeuskäytäntö
Osapuolten välinen vakiintunut käytäntö
Itsesääntelyohjeistot
Vallitsevat kauppatavat

Tavanoimianen oikeus
Lainsäädäntö
a) pakottava
b) tahdonvaltainen
(Karttunen, Laasanen, Sippel, Uitto ja Valtonen 2015, 115-116.)

Oikeusohjeiden velvoittamisjärjestys

• Sopimusoikeudellisten elementtien merkitys ilmenee sopimusten teossa, tulkinnassa ja riidanratkaisussa.
• Eri oikeuslähteistä peräisin olevat oikeusohjeeet muodostavat normipohjan, johon kuuluvien normien soveltamisjärjesytystä voidaan kutsua normihierarkiaksi. 
• Normihierarkialla voidaan kuvat Suomessa sovellettavien normien hierarkista järjestystä

Sopimussuhteissa noudatetaan normihierarkiaa

1. Pakottava lainsäädäntö
2. Sopimusehdot
3. Kauppatapa ja osapuolten omaksuma käytäntö
4. Tahdonvaltainen lainsäädäntö. (Karttunen, Laasanen, Sippel, Uitto ja Valtonen 2015, 117.)

• Osapuolten välinen sopimuis on lähtökohta, joka luo sopimussuhteen pelisäännöt.
• Sopimusten tulisi sisältää mahdollisimman kattavat ehdot, joista löytyy ratkaisuohjeet osapuolten välillä mahdollisesti ilmeneviin erimielisyyksiin.
• Sopimusehtojen yläpuolella ovat pakottavat eli indispositiiviset normit.
• On selvitettävä liittyykö sopimukseen ehtoja, joissa on lainsäädännössä pakottavia säännöksiä ja että myönteisissä tapauksissa sopimusehdot ovat annettujen indispositiivisten normien mukaisia.
• Osapuolet eivät voi sopimuksella poiketa pakottavista säännöksistä muutoin kuin suojatun tahon eduksi. => Jos sopimusehto muulla tavoin poikkeaa pakottavasta normista, jälkimmäistä tulee soveltaa sopimusehdon sijaan. (Karttunen, Laasanen, Sippel, Uitto ja Valtonen 2015, 117.)

Karttunen, Laasanen, Sippel, Uitto ja Valtonen (2015, 117) toteavat, että huolellisestikaan laaditut sopimukset eivät ole täydellisiä. Esimerkiksi olosuhteiden muutokset saattavat tuoda esiin sopimuksessa olevia aukkoja.
-   Ellei sopimuksessa ole sovittu seikasta, josta on osapuolten välille syntynyt ongelmia, selvitetään, onko osapuolten välille muodostunut riitatilannetta koskeva vakiintunut käytäntö tai onko alalla yleisesti noudatettava kauppatapa, jonka mukaisesti erimielisyydet olisivat ratkaistavissa. 
- Mikäli kyseiselle toimialalle vakiintuneeseen kauppatapaan liittyy riitatilannetta koskeva menettelyohje, sovelletaan sitä. 
-   Kauppatapa tulee sovellettavaksi oikeusohjeena lähinnä liikesopimuksissa.

Sopimusaukot ja oikeusohjeiden ristiriitatilanteet
Oikeusohjeiden velvoittamisjärjestyksen merkitys ilmenee aukollisten sopimusten ohella silloin, jos oikeusohjeita on löydettävissä useammasta oikeuslähteestä, mutta ne ovat ristiriidassa keskenään ja niiden soveltaminen johtaa päinvastaisiin tai muutoin toisistaan poikkeaviin lopptuloksiin. (Karttunen, Laasanen, Sippel, Uitto ja Valtonen 2015, 118.)

Mikä on sopimus?

Sopimuksen keskeisin sisältö on oltava ehdoissa selkeästi kirjattuna. Ehtoihin kirjataan muun muassa.:

• kaupan kohde
• hinta
• sopimuksen kesto: kertasopimus, määräaikainen vai toistaiseksi voimassa oleva
• toimitusaika ja maksuehdot
• sopimusrikkomusten seuraamukset
• sopimusehtojen muuttaminen
• sopimuksen irtisanominen ja purkaminen  (Sopimuksen tekeminen kuluttaja- ja kilpailuvirasto 5.6.2017).  

Kuluttajaviraston sivustolla todetaan, että  sopimuksissa on oltava kaikki kuluttajalle olennaiset asiat selkeästi kerrottuna. Jos sopimusehdoista tulee kiistaa, myyjän laatimia epäselviä ja tulkinnanvaraisia vakiosopimusehtoja tulkitaan kuluttajan eduksi.

Katso Sopimus-otsikon alta myös YritysSuomi.fi-sivustolta (5.6.2017).

Oikeudellisesti sopimus voidaan määritellä kahden tai useamman vastavuoroisen ja yhdenmukaisen tahdonilmaisun yhteenliittymäksi. Sopimuksen syntyminen ei aina edellytä tarjousta ja siihen annettua vastausta, vaan sopimus voi syntyä myös muulla tavoin.  Sopimus voidaan katsoa tehdyksi, kun osapuolet ovat saavuttaneet yksimielisyyden sekä sopimukseen sitoutumisesta että sen sisällöstä.

Yleisiä tahdonilmaisun muotoon liittyviä vaatimuksia ei ole, joten pätevä sopimus voidaan solmia sullisesti, kirjallisesti, sähköisesti ja hiljaisesti. sopimuksen katsotaan syntyneen hiljaisesti eli konkludenttisesti tilanteissa, joissa henkilön käyttäytymisestä on pääteltävissä tahdonilmaisun sisältö.




Pätevyys ja todistettavuus on eri asioita
On tärkeää huomate, että sopimuksen pätevyys ja todistettavuus on eri asioita. Suullisesti tehtyä, täysin pätevää sopimusta voi olla vaikea näyttää toteen, jos toinen osapuoli kiistää sopimuksen olemassaolon. Sama koskee hiljaista sopimusta: jos osapuolten välille syntyy erimielisyyttä sopimusehdoista, näyttövaikeudet koskevat niiden sisältöä. Tulkintaerimielisyyksiä syntyy toisinaan myös kirjallisten sopimusten ehdoista. (Karttunen, Laasanen, Sippel, Uitto ja Valtonen 2015, 120-121.)

Sopimuksen tehtävät
Sopimuksen tehtävänä on yleisesti ottaen osoittaa sopimuksen osapuolet ja sitoa heidät sopimukseen. Sopimuksesta ilmenee myös, mihin osapuolet ovat sitoutuneet. Sopimus siis sisältää osapuolten väliset velvoitteet ja niitä vastaavat oikeudet sekä säätelee niitä.

Sopimukset luovat oikeuksia ja velvollisuuksia molemmin puolin. Sopimus on poikkeuksellisesti yksipuolisesti velvoittava, kuten esinelaina, jossa velvoitettu on esineen lainaksi antaja. Lainakisi ottajalta ei edellytetä vastikkeen maksamisesta. Jos vastikkeen maksamisesta on sovittu, on kyse vuokrauksesta.

Sopimus

• osoittaa osapuolet
• osoittaa osapuolten oikeudet ja velvollisuudet
• sitoo osapuolet sopimukseen (pacta sunt servanda -periaate)

Velvoiteoikeudellisesti sopijapuolet ovat vastavuoroisesti sekä velkojan että velallisen asemassa. Esimerkiksi irtamien kaupassa myyjä on kauppahinnan osalta velkojan asemassa ja veallinen kaupan kohteen osalta. Vastaavasti ostaja on kauppahinnan osalta velallinen, mutta kaupan kohteeseen nähden velkoja. 

Ostajalla on oikeus vaatia, että myyjä luovuttaa kaupan kohteen ja täyttää siltä osin sopimusvelvoitteensa. Myyjä taas voi vaatia ostajalta kauppahinnan maksamista.
(Karttunen, Laasanen, Sippel, Uitto ja Valtonen 2015, 120-121.)

Oikeustoimilain mukainen sopimuksen syntyprosessi

• Oikeustoimilaki on yleislaki, joka sisältää säännökset sopimuksen synnystä, pätemättömyydestä ja kohtuullistamisesta sekä sopimussuhteisiin liittyvästä valtuutuksesta.
• Sopimuksen syntyä koskevat oikeustoimilain säännökset ovat tahdonvaltaisia. Tahdonvaltaisuus merkitsee toisaalta sitä, että sopimuksenteossa voidaan noudattaa oikeustoimilaista poikkeavaa sopimuksentekotapaa, jos siitä erikseen sovitaan tei se perustuu kauppa- tai muuhun tapaan.
• Toisaalta tahdonvaltaisuus ilmenee mahdollisuutena poiketa lain yksittäisestä säännöksestä. Esimerkiksi tarjouksen tekijä voi varata itselleen lain sallimaa perusoikeutta laajemman oikeuden peruuttaa tarjouksensa. 
• Yleistä lakia, joka säätelisi sellaisia sopimusoikeuteen liittyviä olennaisia kysymyksiä kuten sopimusvelvoitteiden sisältö tai sopimusrikkomukset ja niihin liittyvät oikeuskeinot, ei Suomessa ole. (Karttunen, Laasanen, Sippel, Uitto ja Valtonen 2015, 123.)

Laki varallisuusoikeudellisista oikeustoimista 228/1929. (5.6.2017).

Salmi, Mikael. Sopimusoikeus. Asianajoliitto. (5.6.2017).

Sopimuksen pätemättömyydestä 8/2011  (Sotka Jari 5.6.2017).

Sopimuksen synty

Kuvan lähde Olli Norros (2008). Sopimusoikeus. (5.6.2017).

Tarjouksen ja vastauksen sitovuus
Tarjous ja vastaus ovat tahdonilmaisuja, jotka lähtökohtaisesti sitovat antajaansa. Tarjouksen laatija voi kuitenkin rajoittaa lainmukaista sitovuutta ottamalla tarjoukseen sitä tarkoittavan varauman. Tarjouksessa oleva merkintä sitoumuksetta tarjoittaa, että se ei sido tarjouksen tekijää.

Sitovuus alkaa kun vastaanottaja on ottanut selon tarjouksesta. Sama sääntö koskee myös vastuksen sitovuutta. Voidaan siis ajatella, että tarjous tai vastaus, joka ei ole koskaan saapunut vastaanottajalle, ei sido tarjouksen tekijää tai vastauksen antajaa.  (Karttunen, Laasanen, Sippel, Uitto ja Valtonen 2015, 124.)

 

Kuvan lähde Tarjousvaihe. (28.9.2017).

Tarjouksen peruuttaminen
Tarjous ja vastaus on peruutettavissa niin kauan kun niistä ei ole tullut sitovia. Tarjous voidaan peruuttaa pätevästi siihen saakka kunnes vastaanottaja on ottanut siitä selon tai viimeistään saamaan aikaan. Sama koskee myös vastausta. Tarjouksen laatija voi rajoittaa lainmukaista sitovuutta tältä osin esimerkiksi pidättämällä oikeuden peruuttaa tarjouksensa, kunnes vastaanottaja on sen hyväksynyt. Käytännössä tarjouksen sitovuus merkitsee sitä, että tarjouksen tekijän tulee toimia huolellisesti, sillä jos tarjouksen vastaanottaja hyväksyy tarjouksen, sen mukainen sitova sopimus on syntynyt. Toisin sanoen, jos tarjouksessa on jokin sen tekijälle epäedullinen virhe, esimerkiksi liian alhainen hinta, josta vastaanottaja ei tiedä eikä hänen pitäisikään tietää, tarjouksen tekijä ei vapaudu sopimuksen sidonnaisuudesta vetoamalla virheeseen, vaan hänen on täytettävä sopimusvelvotteensa ja kärsittävä virheestä johtuva mahdollinen taloudellinen tappio. Tarjouksen peruuttaminen saattaa tosin joissakin tilanteissa tarjota mahdollisuuden virheen korjaamiseen.  (Karttunen, Laasanen, Sippel, Uitto & Valtonen 2015, 124.) Ks. myös Tarjouksen sitovuus -paperi, jonka on tehnyt asianajotoimisto Knuutinen Ky. (28.9.2017).

Tarjouksen voimassaolo
Tarjous on voimassa siihen merkittyyn voimassaolopäivään saakka tai tarjouksen mukaisen määräajan. Määräaika, esimerkiksi 2 kuukautta lasketaan sen päiväyksestä, sitä päivää lukuunottamatta.

• jos tarjousta ei ole päivätty, määräaika luetaan postileimasta.
• jos tarjouksessa ei ole määrätty voimassaoloaikaa, sen katsotaan olevan voimassa kohtuullisen ajan, johon luetaan tarjouksen ja vastauksen lähetyksiin kuluva aika sekä tarjouksen saajalle kuuluva kohtuullinen harkinta-aika
• suullisesti tehtyyn tarjoukseen on kuitenkin vastattava heti, ellei vastauksen antamiseen ole varattu aikaa. => ellei vastausta anneta heti, tarjous katsoataan hylätyksi.
• jos tarjous on lähetetty sähköpostitse tai telefaxilla, tarjouksen tekijällä on oikeus edellyttää, että vastaus annetaan samalla tavalla tai muuten yhtä nopeasti.  
• jos tarjous hylätään, se raukeaa ja tarjouksen tekijä vapautuu sidonnaisuudesta => tarjouksen hylänneen myöhemmin antama hyväksyvä vastaus ei johda sopimuksen syntymiseen, vaikka tarjouksen voimassaoloaikaa olisi vielä jäljellä, ellei tarjouksen tekijä siihen suostu.
  (Karttunen, Laasanen, Sippel, Uitto & Valtonen 2015, 125.)

Myöhään saapunut vastaus

• Hyväksyvän vastauksen tulee saapua tarjouksen tekijälle tarjouksen voimassaoloaikana.
• Pääsääntö on, että myöhään saapunut vastaus ei johda sopimuksen syntymiseen vaan se katsotaan uudeksi, vastauksen antajan tekemäksi tarjoukseksi 
• Poikkeus: tilanne, jossa vastauksen lähettäjä on olettanut vastauksen tulleen perille oikeaan aikaan ja vastauksen saajan on täytynyt tämä käsittää. Tällainen poikkeuksellinen tilanne asettaa vastauksen saajalle toimimisvelvollisuuden, ellei hän halua hyväksyä vastausta. Hänen tulee ilmoittaa vastauksen lähettäjälle, että vastaus on saapunt liian myöhään. Mikäli vastauksen saaja laiminlyö tämän reklamaatiovelvollisuutensa, syntyy sopimus vastauksen myöhästymisestä huolimatta. => Tällainen tilanne voi syntyä esimerkiksi, kun vastauksen antaja on postittanut vastauksenssa ajoissa, mutta vastaus on viipynyt poikkeuksellisen pitkään postissa. Vastaanottajan on tällöin mahdollista postileimasta päätellä, että vastauksen antaja on lähettänyt vastauksensa hyvissä ajoin ja olettaa, että se on tullut ajoissa perille.
  (Karttunen, Laasanen, Sippel, Uitto & Valtonen 2015, 126.)

 Modifioitu eli epäpuhdas vastaus

 - Jos tarjouksen vastaanottaja on hyväksynyt tarjouksen, mutta on liittänyt vastaukseensa jonkin lisäyksen, rajoituksen tai ehdon, jonka vuoksi se ei vastaa tarjousta, tarjous katsotaan kieltäväksi vastaukseksi, johon liittyy uusi tarjous.
=> tämän vastatarjouksen mukainen sopimus syntyy, jos alkuperäinen tarjouksen tekijä hyväksyy sen.

Modifioitua vastusta koskee poikkeus, joka on vastava kuin myöhään saapuneessa vastauksessa.
Jos vastauksen antaja on pitänyt vastaustaan tarjouksen mukaisena ja tarjouksen tekijän on täytynyt tämä käsittää, on tarjouksen tekijän, ilman aiheetonta viivästystä, ilmoitettava vastauksen antajalle ettei vastaus vastaa tarjousta. Jos tarjouksen tekijä laiminlyö toimimisvelvollisuutensa, sopimus syntyy vastauksen sisällön mukaisena ja tekijä tulee siis sitouneeksi siihen.
(Karttunen, Laasanen, Sippel, Uitto & Valtonen 2015, 126.)

Sopimuksen syntyprosessi

Sopimuksen syntyprosessi. Kuvan alkuperäinen lähde   Karttunen, Laasanen, Sippel, Uitto & Valtonen 2015, 127.

• Tarjous -vastausmekanismissa sopimuksen syntyminen rippuu tarjouksen vastaanottajan reagoinnista.
• Kun A on lähettänyt tarjouksen B:lle, sopimus syntyy, jos B antaa oikea-aikaisen, hyväksyvän, puhtaan vastauksen A:lle.
• Jos B hylkää tarjouksen, tarjous raukeaa heti.
• Jos B on passiivinen eikä vastaa tarjoukseen tai vastaus on modifioitu, vastausta pidetään vastatarjouksena, jonka seuraukset jäävät riippumaan A:n menettelystä. (Karttunen, Laasanen, Sippel, Uitto & Valtonen 2015, 127.)

 Bona fide ja mala fide
Vipitön mieli  = bona fide.  Ks. Tieteen termipankki. (2.10.2017)
Vilpillinen mieli = mala fide

Oikeustieteessä käytetään nimitystä perusteltu vilpitön mieli, jolla tarkoitetaan, että henkilö ei ole tiennyt eikä hänen olisi pitänytkään tietää jostakin seikasta. Kiinnitetään huomiota siihen, mitä henkilö on todellisuudessa tiennyt ja mitä hänen olisi tullut tilannetta huolellista harkittuaan huomata tai ymmärtää. Oikeudessa lähdetään siitä, että henkilöt ovat vilpittömässä mielessä. Karttunen, Laasanen, Sippel, Uitto & Valtonen 2015, 128.) Siispä joka väittää, että toinen on vilpillisessä mielessä eli mala fide, tulee näyttää väitteensä toteen   (emt., 128).

Tarjouksen tunnusmerkeistä
Tahdonilmaisulle on yleisesti asetettu tiettyjä edellytyksiä, jotka sen tulee täyttää, jotta sitä voitaisiin pitää oikeudellisesti sitovana tarjouksena. Tahdonilmaisun on

1. osoitettava antajan sitoutumistahto
2. oltava riittävän yksilöity, jotta tarjouksen vastaanottaja voi sen perusteella päättää sitoutumisestaan
3. kohdistuttava rajoitettuuun henkilöpiiriin.

Mikäli tahdonilmaisu ei täytä edellä lueteltuja tunnusmerkkejä, kyse on lähinnä sopimuksen valmisteluun liittyvästä toimenpiteestä, johon ei liity oikeustoimilain mukaisia tarjouksen oikeusvaikutuksia.

• Tarjouksen tekijän sitoutumisella tarjoukseensa on olennainen merkitys. Tarjoukseen tehty merkintä "sitoumuksetta" osoittaa sitoutumistahdon puuttumisen. => Tällaisessa tarjouksessa ei oikeudellisessa mielessä olekaan kysymys tarjouksesta. Tarjouksen riittävä yksilöinti edellyttää, että siitä ilmenee vähintään:
  
  • kuka tarjouksen tekee
  • mitä hän tarjoaa
  • mihin hintaan hän tarjoaa
•  Tarjoukselta ei voitane kuitenkaan kaikissa tilanteissa hyväksyä sellaista yksilöintiä, että pelkkä kyllä tai hyväksyn olisi riittävä vastaus sopimuksen syntymiseksi.
• Jotta tahdonilmaisu olisi oikeudellisessa mielessä tarjous, sen tulee olla myös kohdistettu jollain tavoin rajatulle henkilöpiirille.
• Sanomalehtimainoksia ja muuta siihen rinnastettavaa markkinointi ei siten yleensä pidetä tarjouksina. (Karttunen, Laasanen, Sippel, Uitto & Valtonen 2015, 129-130.)

Muita sopimuksen syntytapoja
Oikeustoimilaissa säännelty sopimuksen syntyprosessi pohjautuu tahdonvaltaisiin säännöksiin, joten sopimukset voivat syntyä myös muilla tavoin.

Neuvotteluteitse syntyvä sopimus
Tosiseikkoihin perustuvat sopimukset
Konkludenttiset sopimukset


Neuvotteluteitse syntyvä sopimus

• Laajat ja monimutkaiset sopimukset syntyvät käytännössä usein sopimusneuvottelujen perusteella
• Sopimksen tekoa edeltävissä neuvotteluissa tehtyjä ehdotuksia ei lähtökohtaisesti pidetä oikeustoimilain mukaisina sitovina tarjouksina tai vastauksina
• Neuvottelujen pohjalta laaditaan sopimusluonnos, jonka ehtoja usein hiotaan moneen kertaan ennen kuin saavutetaan kumpaakin osalpuolta tyydyttävä lopputulos
• Näin toimien voidaan katsoa, että sopimus syntyy yhteisellä sopimuksenteokopäätöksellä sen allekirjoittamisen yhteydessä
• Sopimusneuvottelut voivat edetä myös vaiheittain. Tällöin voidaan katsoa, että sopimus syntyy vähitellen kun osapuolet neuvottelujen edetessä sitoutuvat sopimukseen.
• Neuvotteluteitse syntyy merkittävä määrä sopimuksia, joihin ei sovelleta oikeustoimilain sopimuksen syntyä tarkoittavia säännöksiä.
• Käytännössä sopimuksen syntytapaan liittyvä rajanveto oikeustoimilain sovellettavuudesta ei kuitenkaan kaikissa tilanteissa ole aivan yksinkertaista. Saattaa käydä niinkin, että sopimusneuvottelujen jälkeen toinen osapuoli esittää neuvottelujen pohjalta tarjouksen, johon toinen osapuoli antaa vastauksen.
• Sopimusneuvotteluista ei seuraa sopmuksentekovelvollisuutta eikä myöskään velvollisuutta suorittaa korvauksia neuvottelukustannuksista toiselle osapuolelle.
• => pääsääntö: neuvottelut eivät sido. Osapuolet voivat vetäytyä neuvotteluista ja vastaavat vain omista neuvottelukustannuksistaan, joita ovat esimerkiksi neuvottelujen edellyttämät laskelmat, selvitykset yms. aiheutuvat kustannukset sekä matkakulut neuvottelupaikkakunnalle.
• Jos osapuoli toimii vilpillisesti, hän saattaa joutua korvaamaan siitä toiselle aiheutuneen vahingon.
• Sopimusneuvotteluihin ryhtyminen ilman tarkoitustakaan tehdä sopimus ei ole sallittua. => tällaisessa kielletyssä menettelyssä voi olla esimerkiksi tavoitteena tietojen hankkiminen neuvottelukumppanina olvasta yrityksestä tai sen liiketoiminnasta ja tietojen hyödyntäminen omassa liiketoiminnassaan.
• Hyvään neuvottelutapaan liittyy myös sopimuksen syntymiseksi tarvittavien riittävien tietojen antaminen.
• Harhaanjohtavien tai valheellisten tietojen antaminen ei ole hyvän neuvottelutavan mukaista.(Karttunen, Laasanen, Sippel, Uitto & Valtonen 2015, 130-131.)

Tosiseikkoihin perustuvat sopimukset
 Sopimus voi syntyä myös ilman nimenomaisia tahdonilmaisuja suorituksia vaihtamalla.

• automaattiostot: esim. juoma-automaateista. Rahan syöttäminen automaattiin saa aikaan molemminpuoliset suoritevelvoitteet. Jos tuote on loppunu, rahat pitää palauttaa. Jos ostaja ei saa tuotetta eikä rahojaan takaisin, on kysymys sopimusrikkomuksesta, joka kuuluu kyseistä liiketoimintaa harjoittavan elinkeinonharjoittajan vastuualueeseen.
• Julkiseen kulkuneuvoon nouseminen ja matkalipun leimaaminen automaatissa tai sen esittäminen kortinlukijalaitteen rekisteröitäväksi synnyttävät sopimuksen. 
• Myös pysäköiminen maksulliselle alueelle ja pysäköintimaksun maksaminen synnyttää sopimuksen. (Karttunen, Laasanen, Sippel, Uitto & Valtonen 2015, 132.)

Konkludenttiset sopimukset  
Konkludenttiset eli hiljaiset sopimukset tarkoittavat tilanteita, joissa sopimuksen olemassaolo voidaan päätellä osapuolten toiminnasta.

• Kyse on siitä että osapuolten pitkään jatkunut yhteistyö osoittaa sopimuksen tehdyksi, mutta sitä, milloin ja miten sopimus on syntynyt, ei voida jälkeenpäin varmasti selvittää. Tällaiset sopimukset liittyvät usein arkielämässä tapahtuviin lyhytkestoisiin suoritusten vaihtoihin.
• Hiljainen sopimus voi syntyä, jos osapuolet ovat ryhtyneet toimimaan käymiensä sopimusneuvottelujen mukaisesti, vaikka lopullinen sopimus on jäänyt tekemättä.
• Mahdollista on myös se, että osapuolet ryhtyvät toimimaan käymiensä sopimusneuvottelujen mukaisesti, vaikka lopullinen sopimus on jäänyt tekemättä.
• Mahdollista on myös, että osapuolet ryhtyvät toimimaan vastoin aimmin tekemäänsä sopimusta sitä muuttamatta. Käytännössä tässä ollaan tilanteessa, jossa muutos sopimukseen on tehty konkludenttisesti. 
• Joissakin tilanteissa voi olla kyse myös siitä, että toinen osapuoli luopuu hiljaisesti jostakin oikeudestaan.
• Ristiriitatilanteessa konkludenttisen sopimuksen osoittaminen edellyttää vahvaa näyttöä siltä, joka väittää hiljaisen sopimuksen syntyneen. Pitkään jatkunut toiminta kuitenkin osoittaa sopimuksen olemassaolon. (Karttunen, Laasanen, Sippel, Uitto & Valtonen 2015, 132-133.)

Sopimusten sovittelusta
Sopimuksissa on lähtökohtana sitovuuden periaate Pacta sunt servanda

• Ehdoton vaatimus sopimusten sitovuudesta aina ja kaikissa tilanteissa on kestämätön.
• Kohtuuttominen sopimusehtojen sovittelu on mahdollista oikeustoimen ehdon sovittelua koskevan yleissäännöksen nojalla.
• käytännössä mitä pidempi sopimus sitä todennäköisempää on olosuhteiden muutos ja tarve muuttaa sopimusta.
• Jos olosuhteiden muutos ja sen vaikutus sopimusehtoihin on kohtuudella ennakoitavissa, ei sovittelu tule kysymykseen.
• Jos osapuoli sitoutuu tietensä tai huolimattomuuttaan epäedulliseen sopimukseen ei sopimusehtoja ole mahdollista saada sovitelluksi.    (Karttunen, Laasanen, Sippel, Uitto & Valtonen 2015, 133-134.)
• Ks. Oikeustoimilain  eli lain varallisuusoikeudellisista oikeustoimista 228/1929, 3:36 §:
  
  "Jos oikeustoimen ehto on kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen, ehtoa voidaan joko sovitella tai jättää se huomioon ottamatta. Kohtuuttomuutta arvosteltaessa on otettava huomioon oikeustoimen koko sisältö, osapuolten asema, oikeustointa tehtäessä ja sen jälkeen vallinneet olosuhteet sekä muut seikat.
  
  
  Jos 1 momentissa tarkoitettu ehto on sellainen, että sopimuksen jääminen voimaan muilta osin muuttumattomana ei ole ehdon sovittelun vuoksi kohtuullista, sopimusta voidaan sovitella muiltakin osin tai se voidaan määrätä raukeamaan.
  
  
  Oikeustoimen ehtona pidetään myös vastikkeen määrää koskevaa sitoumusta.
  Kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan välisen kulutushyödykettä koskevan sopimuksen sovitteluun sovelletaan, mitä kuluttajansuojalaissa (38/78) säädetään. (16.12.1994/1260) 
  (Laki varallisuusoikeudellisista oikeustoimista 228/1929, 3:36 § 3.10.2017). 
  
  

Sopimusten pätemättömyydestä
Sopimusta pidetään pätevänä, jos se velvoittaa sopimuksen mukaiseen suoritukseen.

• Jos toinen osapuoli laiminlyö suoritusvelvollisuutensa, toisella on pätevän sopimuksen nojalla oikeus vahingonkorvaukseen.
• => korvauksen suuruus määräytyy ns. positiivisen sopimusedun mukaan, mikä tarkoittaa sitä,  että vahingon kärsynyt tulee saattaa sellaiseen taloudelliseen asemaan, jossa hän olisi ollut, jos sopimus olisi täytetty asianmukaisesti. Korvattavaan vahinkoon sisältyy myös saamatta jäänyt voitto.
• Negatiivisen sopimusedun mukainen vahingonkorvaus liittyy sopimuksen valmistelutoimiin. => vahingonkärsijä saatetaan sellaiseen taloudelliseen asemaan, jossa hän ei olisi ollut, ellei hän olisi ryhtynyt toimiin, joista vahinko aiheutui. = käytännössä sopimuksen tekemiseen liittyiven kulujen korvaamista.
• Jos osapuoli menettelee vilpillisesti sopimusneuvotteluissa, saattaa hän poikkeuksellisesti joutua korvaamaan toiselle osapuolelle neuvotteluista aiheutuneet kulut.
• Jos sopimus on pätemötön, siihen ei liity suoritusvelvollisuutta eikä pätemätön sopimus perusta oikeutta vaatia vahingonkorvausta sopimuksessa tarkoitetun suoritusvelvollisuuden laiminlyönneeltä.
• Pätemättömään sopimukseen ei liity niitä oikeusvaikutuksia, jotka ovat pätevän sopimuksen tunnusmerkkejä.
• Pätemättömyysperusteet ovat sillä tavoin pakottavaa oikeutta, etteivät osapuolet voi sopimusta tehdessään yleisesti sopia, ettei joitakin pätemättömyyssäännöksiä sovelleta sopimukseen. (Sellainen sopimusehto on pätemätön.)
• Sopimuksen pätemättömyys voi johtua mm.
  
  • henkilön oikeustoimikelvottomuudesta, tosin kaikki vajaavaltaisten tekemät oikeustoimet eivät ole pätemättömiä
  • sopimukselle asetetun muotomääräyksen noudattamatta jättäminen voi aiheuttaa pätemättömyyden (esim. kiinteistökaupat!)
  • lain tai hyvän tavan vastaisuus
  • rikoksen tai muun lain vastaisen toimen tekemisestä on pätemätön
  • sopimuksessa on jokin pakottavan normin vastainen sopimusehto => ei tee koko sopimuksesta pätemätöntä ainoastaan tällaisen sopimusehdon osalta

 (Karttunen, Laasanen, Sippel, Uitto & Valtonen 2015, 135-136.)

Tämä jatkuu otsikon tässä blogissa Sopimusten pätemättömyydestä alla.

Lähteet ja lukemisto

Aivio, Laura. (2016). Vilpillinen mieli ja vahingonkorvausvastuu Suomen ja EU:n tavaramerkkioikeudessa. HELDA. (2.10.2017).
Asianajotoimisto Knuutinen Ky. Tarjouksen sitovuus. (28.9.2017).

Hemmo, Mika. (2003). Sopimusoikeus I-III, Talentum, Helsinki.

Kauppalaki 355/1987. Finlex. (2.10.2017).

Laki varallisuusoikeudellisista oikeustoimista 228/1999. Finlex. (31.5.2017).


Norros, Olli.  (2008). Sopimusoikeus. Helsingin yliopisto.  (5.6.2017).

Timo Karttunen, Hanna Laasanen, Liisa Sippel, Tero Uitto ja Marjo Valtonen (2015). Juridiikan perusteet. WSOY.  5. painos.

Mannila, Margit . (2015). Yritysoikeus. Perheyrittäjyys. (16.5.2017).

Ojala, Jussi. (2016).   Sopimusoikeudellisista peruskysymyksistä. Lukander & Ruohola HTO. (1.6.2017).


Tarjousvaihe. Virtuaali AMK. (28.9.2017).

Varallisuusoikeus. Tieteen termipankki. (31.5.2017).

Edit 
4.10.2017
3.10.2017
2.10.2017
28.9.2017
5.6.2017
1.6.2017
31.5.2017
16.5.2017